Olen Saynur Soramies.
Synnyin 1970 Saksassa, minulla on saksalais-unkarilainen äiti ja turkkilainen isä.
1984 muutimme koko perheenä Turkkiin. Kävin siellä koulun loppuun ja olin jonkun ajan työelämässä, mutta palasin sen jälkeen Saksaan, missä opiskelin ensin teologiaa ja sen jälkeen sairaanhoitajaksi.
Kun tapasin Saksassa ulkomaalaisen miehen, joka kertoi olevansa Suomesta kotoisin, minulle avautui mahdollisuus tutustua uuteen, minulle täysin vieraaseen kulttuuriin. Asuttuamme seitsemän vuotta Saksassa muutimme kolmen pienen lapsen kanssa 2004 mieheni työn perässä Suomeen. Täällä meille syntyi vielä neljännes lapsi.
Eläminen useissa kulttuuripiireissä rikastutti elämääni ja näin jo varhain, ettei ole vain yksi tapa elää, vaan maan kulttuuri, ympäristö ja uskonto muovaavat ihmisiä ja perheitä.
Itsekin osaan olla Saksassa saksalainen, Turkissa turkkilainen ja Suomessa suomalainen, eli osaan niissä maissa käytetyt kielet ja tiedän sen kyseisen kulttuurin ominaisia kirjoitettuja ja kirjoittamattomia lakeja ja pystyn noudattamaan niitä.
Ymmärrän siksi myös hyvin vieraasta maasta tulevia ihmisiä, heidän odotuksiaan, pelkojaan ja pettymyksiä.
Kokemukseni on, että kaikissa maissa löytyy asioita, jotka ovat arvokkaita tai haasteellisia.
Parasta Turkkissa on esimerkiksi turkkilaisen kulttuurin lämpimät ja tiiviit ihmissuhteet. Arkeen kuuluu siellä halaukset, äänekkäät naurut, vierainvaraisuus ja helposti lähestyttävät ihmiset.
Parasta Saksassa on keskustelujen avoimuus ja rehellisyys. Asioista puhutaan suoraan loukkaamatta toisia. Ahkeruus, luotettavuus ja tunnollisuus ovat ominaisuuksia, joita arvostetaan.
Parasta Suomessa on sen rauhallisuus ja olen onnellinen, että saan asua vihertävässä luonnonrikkaassa ja väljäässä maassa. Arvostan sitä, että saan naisena liikkua vapaasti missä ja milloin haluan. Vaikka olen maahanmuuttaja, minua kohdellaan työelämässä ja yhteiskunnassa tasavertaisesti.
Kotimaa ei tarkoita minulle vain maata, josta ihminen on lähtöisin. Kotimaa voi olla myös se maa, johon on tullut asumaan, elämään ja jossa tavoite on tullaa aktiiviseksi osaksi yhteiskuntaa. Siis, uusi kotimaa. Siksi koen Suomen myös omana kotimaanani.
Tavoitteeni sekä työssäni että yksityiselämässäni on auttaa suomalaisia ja eri kulttuureista tulleita ihmisiä tutustumaan toisiinsa paremmin ja rakentemaan siten tätä yhteiskuntaa yhdessä.